Minä peitin silmäni ja käännyin pois. — Olimme molemmat äärimmäisellä rajalla — liian täynnä tunnekuohua, liiaksi oman mielikuvituksemme pettämiä.
Suurella bulevardilla autojen metallihyrske ja valoreklaamien huumaus. Loistoravintolan edessä kiiltonahkakenkiä ja iltaviittoja, jotka säkenöivät valon sattuessa niihin.
Suurkaupungin yö vei meidät mukanaan niinkuin konepajan kaarilamppujen alla jättiläisimuri tempaa kitaansa metallihiukkaset.
STANDARD GOLD FLAKE LA FEMME NUE AUTO-CAR PARIS PAR NUIT!
X
»Tietysti voit vielä tulla — — polttamaan yhden savukkeen.»
Yö oli kylmä ja värisyttävä. Takanamme yli aution kadun häämötti mustana Oopperan kuparikatto.
Me kuljimme ohi portierin unisten silmäin, joissa ei ollut mitään ilmettä, ylös portaita, joita peitti sameanpunainen matto. Meidän askeleissamme oli yön raakaa kylmyyttä ja kielletyn hedelmän kirpeyttä. — Olimme paluumatkalla illusionista todellisuuteen, ajatuksista tekoihin. Mutta hänen kätensä oli kovin kylmä ja hiukan kostea minun kädessäni.
»— — — polttamaan yhden savukkeen.»
Nuo sanat erottivat meidät jälleen. Me olimme taas kaksi vierasta ihmistä, jotka hiukan epäröiden koettelivat toistensa ajatuksia, etsivät pohjaa ja yhteisiä kosketuskohtia.