Pikkuveli auttoi Hellasta sohvalle makaamaan, sillä Hellas kieltäytyi jyrkästi menemästä vuoteeseen. Hän otti ainoastaan viltin ylleen ja paneutui sohvalle loikomaan, sytytti savukkeen ja alkoi tuijottaa minua ikäänkuin odottaen minun poistumistani. Mutta minä en halunnut poistua ennenkuin… Niin, mitä minä oikeastaan odotin.
Käskin Pikkuveljen lähteä soittamaan lääkäriä, mutta Hellas kielsi sen ehdottomasti. Ja kuitenkin hänen silmissään kiilsi kuume, ja minä näin, miten vaikea hänen oli hengittää.
Minä olin itsepäinen puolestani. — Lopuksi Pikkuveli lähti. Hellas makasi hiljaa ja synkkänä jonkin minuutin, yritti sitten hymyillä ja sanoa keveällä äänellä.
»Kuulkaahan, herra Hart! Kun te nyt kerta kaikkiaan kenenkään pyytämättä olette ottanut huolehtiaksenne minun asioistani, niin voisitte saman tien vipata minulle pari sataa. Olen nimittäin pienessä rahapulassa.»
Ja sitten jatkoi hän yhä kiihkeämmällä äänellä ja melkein houraillen, kuten ylpeä mies, joka tahtoo nöyryyttää itsensä perin pohjin kerran aloitettuaan:
»Itse asiassa, minulla ei ole ollut maksaa siivoojallekaan. Sentähden täällä on tämän näköistä. — On ollut aivan mahdotonta työskennellä viime aikoina, — olen ollut liian hermostunut ja sitäpaitsi on muutakin, jonka ehkä arvaatte osittain. — Koetin tehdä vekseliä, mutta en saanut pätevää toista nimeä. Ehkä tiedätte, että olen aivan yksin. Minullahan ei ole ystäviä. — Enkä, jumal'auta haluakaan ystäviä sorkkimaan asioitani ja säälittelemään! — Tosiasiassa en ole pariin päivään syönytkään kunnolla. Se on minun idioottimainen ylpeyteni, joka kieltää lainaamasta pikkusummia…»
Silloin vasta aloin hiukan käsittää, miten katkeraa Hellaan elämä todellisuudessa oli. Ja minä, joka olin pitänyt häntä yleisenä suosikkina, puolijumalana, jota miehet kadehtivat ja vihasivat ja naiset rakastivat, joka ivallisesti hymyillen saattoi sinkauttaa hävyttömyyksiä kenelle tahansa, jonka kritiikki oli säälimätöntä.
Niin paljon älyä minulla oli, etten millään tavoin yrittänyt osoittaa myötätuntoa, vaan pysyin täysin kylmänä. — Otin kaksi tuhatta esille, ojensin ne hänelle ja sanoin:
»Lainaan tämän teille kolmeksi kuukaudeksi tästä päivästä lukien. Edellyttäen, että olemme ystäviä, ei korko tule tässä tapauksessa kysymykseen.»
Hellas otti setelit ja työnsi ne välinpitämättömästi liivintaskuunsa: