— Oletteko niin varma, että ruhtinatar minulle puhui… eikä neiti?
— Olen, aivan varma.
— Mitenkä niin?
— Sentähden, että neiti kyseli Grushnitskista.
— Teillä on suuri aprikoimiskyky. Neiti sanoi olevansa vakuutettu, että tämä nuorukainen sotamies-viitassa on duellin takia alennettu sotamieheksi…
— Toivon, että jätitte hänet tähän hauskaan hairahdukseen…
— Tietysti…
— Solmu on valmis! huudahdin minä ihastuneena; kometiian suorituksesta me kyllä hommaamme. Sallima näkyy selvään pitävän huolta, ett'ei minulla ikävä olisi.
— Minua ounastaa, sanoi tohtori, että Grushnitski parka joutuu uhriksenne…
— Etemmä, tohtori.