— Varmaankin olette äsken tullut Kaukaasiaan?
— Noin vuosi sitten, vastasin.
Hän hymähti taaskin.
— Miten niin?
— Muuten vaan; petoja ovat nämä aasialaiset! Te tietysti luulette heidän auttavan noin huutaessaan?
Piru sen tietää mitä he huutavat? Härät heitä kuitenkin ymmärtävät; ja vaikka te valjastaisitte kaksikymmentä härkää, kun he vaan huutavat omalla kielellään eivät ne liikahdakaan paikaltaan… Kauheita veijareita! Vaan minkäpä heille mahtaa? Nylkevät matkustajia… Nuo roistot ovat pilattuja! Saattepa nähdä, vielä ne teiltä juomarahatkin ottavat. Kyllä minä ne tunnen… minua eivät petä!
— Oletteko kauankin palvellut täällä?
— Palvelin täällä jo Aleksei Petrovitsh-Jermolovin aikana, vastasi hän oikaisten itsensä. — Hänen tullessaan tänne olin aliluutnantti — lisäsi hän — ja hänen aikanaan sain kaksi arvonylennystä urhoollisuudestani taistelussa gortsia vastaan.
— Entäs nyt?
— Nyt kuulun kolmanteen linjapataljoonaan. Entäs Te, jos rohkenen kysyä?