HOFFMANN. Oletpa aika hupakko. Mistä minä tiedän, mitenkä kauvan suvaitsevat niitä valmistaa!
SAARA HUMALISTO. Älkää kiukustuko herra tohtori! Kuinka paljon minä nyt olen velkaa?
HOFFMANN. Onko se herrassöörinkisi varakas mies?
SAARA HUMALISTO. En tiedä, — mutta eiköhän tuo liene.
HOFFMANN. Olkoon nyt viisi markkaa.
SAARA HUMALISTO. Viisi markkaa! Ja minulle kun antoivat vaan yhden markan.
HOFFMANN. Ovatpa juutalaisia, vai yhden markan! — No, olkoon nyt sekin, mutta jos vasta lääkäriä tarvitsevat, niin kääntykööt tataarin eli turkkilaisen puoleen.
SAARA HUMALISTO. Tuota — — tässä olisi se markka, — mutta eiköhän, — tuota, viisikymmentä penniä riittäisi, — — eihän se työkään niin suuri — — —
HOFFMANN. Mene ulos markkonesi! Pidä se itse, mokoma saituri!
SAARA HUMALISTO. Hyvästi! Kiitoksia, kiitoksia! (pois).