HOFFMANN. Niin kutsuttu nuhakuume alkaa useinkin nikottamisella. Nikottaminen, samoin kuin aivasteleminenkin on tavallisesti sen taudin alkuoireita, ja niistä se voipi koitua aina keuhkokuumeesen asti. Istukaa nyt, niin minä tutkin tätä nikottamista tarkemmin. (Ovelle kolkutetaan). Malttakaa nyt siellä! Täällä on jo kaksi sisällä.
SUNDSTRÖM (tulee hirveästi haukotellen). Nyt maltti pois. Tästä on leikki kaukana veli Hoffmann. Hyvää päivää, — mutta auta minua ennenkuin suuni repeää.
HOFFMANN. Ihme ja kumma, tänäänhän on omituisia sairaita.
SUNDSTRÖM. Veli Hoffmann, minä en ole nukkunut kahteen yöhön, enkä kahteen päivään ja jos tätä alituista haukottelemista vielä kauvemmin kestää, niin on suuni pian korvieni kanssa yhdessä, Sen lisäksi kalvaa leini sääriäni ja reumatismi käsivarsiani. Pelasta nyt, veli hyvä, minua edes tästä haukottelemisesta.
HOFFMANN (Tikkaselle). Ettekös tekään voisi vähän hiljempaa nikottaa.
TIKKANEN, Se on mahdotointa. Yhä se vaan tuntuu yltyvän.
HOFFMANN (Sundströmille). Se on ilkeä tauti tuo haukotteleminen. Eikö veli voisi nukkua?
SUNDSTRÖM (yhä haukotellen). Mikäs sitten olisikaan — ja vaikka parhaalla tahdollani sitä koetankin, niin ei siitä tule sittenkään mitään tuon alituisen haukottelemisen takia. —
HOFFMANN. Jos minä nyt määräisin jotain nukutus-ainetta, joka samalla poistaisi tuon haukottelemisen, — jotain uni-pilleriä.
SUNDSTRÖM. Mutta, niinkuin veli tietää, niin se määräys pitää olla hyvin laimea, sillä jos univettä eli pilleriä on määrätty liian suuri portiooni, niin se nukuttaa ikipäiviksi, ja ennemmin minä toki haukottelisin kun nukkuisin ijäiseen uneen, se tahtoo sanoa — nyt vielä, sillä kaikkihan me kuolemme, mutta — — —