TIKKANEN (yhä nikottaen). Älkää unhottako, että minä olen nummero kaks'.
RIKKONEN. Tshi! Herra tohtori! Mitä minun pitää tekemän aivastukseni kanssa? tshi!
SUNDSTRÖM. Veli! Mitenkä tulee minun menetellä haukotukseni kanssa?
TIKKANEN. Mitäs minulle sanotaan tästä nikotuksesta?
SUNDSTRÖM. Veli! Minulla olisi kiire, — tärkeät asiat kotona — —
RIKKONEN. Järjestys! — sanoin jo äsken tshi! ymmärrättekö että minä olen tässä jo kauvan odottanut ja — — tshi!
HOFFMANN. Hiljaa, hiljaa! Järjestys, sanon minäkin! Yksi puhuu ensin.
SUNDSTRÖM. Niin, niin. Ettekö nyt voi olla yhtä siunaamaa hetkeä aivastamatta, ja ettekö tekään voi sitä nikottamistanne heittää, siksi kun minä selittäisin, tästä ha — — au-kotuksestani.
TIKKANEN (Sundströmille). Olkaa huutamatta siinä. Repäsette suunne, ja tohtori ei kuule nikotustani.
SUNDSTRÖM. Jeeveli vieköön! Pata kattilaa soimaa, — varokaa vaan ett'ei teidän sydämenne halkea mokomista nykäyksistä.