NEULANEN. Kaksikymmentä markkaa.
HOFFMANN. Jaa, teillä oli vaikea tauti ja minä olen sen parantanut, siis molemmin puolin olemme kuitit.
NEULANEN. Minä en tähän suostu. Kaupungin-voudin saatte niskaanne vielä tänäpäivänä. Hyvästi. (Pois).
HOFFMANN. Antaa tulla vaan! (Rikkoselle). No mitäs te vielä odotatte?
RIKKONEN. Minä odotan saatavaani.
HOFFMANN. Turha vaiva. Minä en kuitenkaan maksa.
RIKKONEN. Minä en saa lähteä pois, ennenkun olen rahat saanut.
HOFFMANN. Siinä tapauksessa on minun laittaminen teille joku huone kuntoon täällä.
RIKKONEN. Ette siis aijo maksaa?
HOFFMANN. En. Teillä oli vaikea aivastustauti, jota muut lääkärit eivät olisi voineet parantaa. Te voitte maksaa minun puolestani sen laskun.