Vielä samalla rupeamalla oli irtautunut vetohihnan liite.
Eikä kaksi kolmannelta: johtoakselissa eivät olleet asiat oikein.
Täytyi kiivetä sinne ylös katsomaan.
Juho haki tikapuut ja lähti kiipeämään.
Mutta kesken kaiken tuli niin kovin vaikea olla. Mitä tämä nyt oli?
Pyörryttikö, vai mikä tässä vaivasi? Hän pysähtyi ja katsoi alas.
Eihän siellä mitään ollut. Viilaajat nyökkäilivät penkkipuristimiensa ääressä. Tuolla vedettiin juuri väkipyörillä koottavan koneen sylinteriä paikalleen.
Hän nousi ylemmäksi ja koetti saada selkoa viasta.
"Eihän siellä liene vain kiila irtautunut", arveli joku alhaalla olevista sorvareista.
"Sitäpä minä epäilen. Näyttäisi niin kuin pyörä olisi vähän kulkeutunut akselilla. Mutta ei tästä sovi oikein näkemään", sanoi Juho ylhäältä.
Katonrajassa leijaili rasvan ja lian katku, jota kiivaasti pyörivät pyörät ja hartsista narisevat hihnat kuljettivat ristiin rastiin.
"Varo, varo takanasi olevaa remmiä!" huudettiin alhaalta.