Saipa tosiaankin olla varovainen. Aivan lähellä kiiti pelottavana toiselle johtoakselille johtava kuusituumainen hihna, joka melkein koski puseron selkään. Pyörien käsivarret risteilivät uhkaavina.
"Eihän vaan ole mitään repeytymää vaatteissasi?" kysyi joku alhaalta.
"Ei ole. Mutta tukekaapa vähän, niin minä kurkotan tuonne toiselle puolelle!"
Siinä asennossa ollessaan horjahti hän ja oli vähällä tarttua kiitävään hihnaan. Kuitenkin hän samalla silmänräpäyksellä käsitti vaaran ja tarttui tikapuihin. Niiden yläpää luiskahti pyörää kohti.
Juho pysyi vielä kylmäverisenä. Hän oli kaikesta huolimatta saanut korjatuksi asentoaan ja yritti kädellään pyörän keskiosasta ponnistaen saada tikapuut kohdalleen.
Tuskin kahta sekuntia oli vielä kulunut siitä kun hän yritti pudota.
Alhaalla olevat olivat huomanneet asian kehityksen.
"Voi hele…!" kirkaisi joku. "Katkase virta! — Herra Jumala! —
Pysäytä moottori!"
Siinä silmänräpäyksessä on se tehty. Samassa hetkessä on myöskin jokainen sorvin terä kiinni metallissa, miehet sorvinsa vetohihnassa painamassa.
Oli sittenkin käynyt onnettomasti. Pyörän lyönnistä sälöytynyt kiila oli tarttunut Juhon vaatteisiin. Samassa oli hiha halki olkapäätä myöten. Juho koetti riuhtaista puseroa auki, kiskaista hihansuunappia irti, mutta sortui pois tikapuilta. Kuitenkaan ei hän pudonnut alas asti, vaan jäi nopeasti akselin ympäri kiertyvien vaatteiden varaan.
Hän kuulee toverien kirkaisun, näkee kuinka hän huimaa vauhtia nousee yhä ylemmäksi. Nyt jo pyörän käsivarret ovat ihan silmien edessä… nyt hän on kiinni akselissa… kiertyy mukana… tuntuu tuskaa käsivarressa… jalat lyövät kattoon… tikapuihin… kattoon… tikapuihin… Enempää hän ei tajua…