"Eipä kai sitä nyt miestä sillä tavalla kotiin tuoda", sanoi hän.

Eikä Juholla oikeastaan ollut mitään sitä vastaan, kun sisar niin tahtoi. Muutenkinhan he häätyivät pyytämään Liisan apua ainakin aluksi. Nytkin oli Juhon, melkein heti kun kotiin saapuivat, lähdettävä vetämään kelloaan.

"Tässä on nyt kotisi, pikku raukkani", puheli Katri pienoiselleen. "Eipä tuotu sinua suinkaan mihinkään komeaan taloon, vaan tällaiseen matalaan majaan, puutteeseen ja kurjuuteen. Mutta mitä muutkin täällä, sen saat sinäkin. Saatpa enempikin. Paras on paikka vierelläni, ruokanasi äidin maito. Ja eipä sitä vielä tiedä, mitä isän kanssa puuhailet, kun korva korvan tasalle ylenee. Kyllä kai silloin korpi kaatuu, jahka nuokin kädet kuokkaan tarttuvat."

"Näetkö, kun katsoo niin kuin ymmärtäisi", sanoi Liisa, "vaikkei suinkaan silmänsä erota mitään, jos ovatkin auki".

"Eihän sitä ymmärrä, kun on vielä niin kovin vähäinen", leperteli Katri ja pyyhki hellästi pehmoista hiussuortuvaa otsalla. "Kovin, kovin on vähäinen vielä äidin nuppu. Niin, ihan munasta puhjennut linnun poikanen sitä on vielä. Kuuletko sinä: ihan, ihan…"

Lapsi oli hyvin heikko. Kyllähän vanhemmat sen arvasivat, sillä niin epäedullisessa asemassa oli ollut äiti kantaessaan. Nyt sen lisäksi ei tahtonut olla ruokaa hänelle. Mitäpä saattoi muodostua niin laihoista aterioista kuin heillä oli näinä aikoina. He olivat vähän velkaantuneet ja koettivat idartaa sitä maksetuksi. Eipä heillä kaikesti ollut muuta kuin leipää ja maito tilkka.

Katri koetti kuitenkin järjestää niin, että sai joskus ostetuksi läskin murenen ja sen kanssa kiehautti sitten leipää. Saivat myös joskus ostetuksi perunakapan. Ja vaihteeksi pani hän maidon sekaan suolaa, johon sitten kastettiin leipää…

Jo aikaisin koetti Katri lähteä työhön. Parin viikon vanha oli hänen pienoisensa, kun hän lähti pesutupaan. Tarvitsihan Juhon tosin levätä yön työssä oltuaan, mutta he ottivat vieraan tyttösen vähän avuksi, ja Liisakin koetti kerjetä, jos suuri hätä uhkasi.

Ne olivat oikeastaan kovimpia hetkiä hänen elämässään.

Ei hän tuntenut niitä ruumiillisia vaikutuksia, joita kovassa työssä raataminen hänelle tuotti, vaan ainainen pelko pienoisensa puolesta vaivasi kauheasti.