"Herra Rinne ja neiti Niemelä", esitteli Elli. — "Tulithan sinä, vaikken minä luvannutkaan."
"Eikös se aina ole vähän sillä tavalla. Minähän tulen ja sinä tulet — ja neiti Niemelä tulee myös, vai kuinka?"
Rinne kääntyi Annaan ja tempasi hänet mukaan leikkiin. Naurettiin yhdessä.
"Rinneppä siinä kalasti uuden lumpunrepijän", sanoi joku takana kulkevista tytöistä toisille.
"Ja komea tyttö se onkin."
"Vielä."
"Maalainen!"
"No, kyllä hän pian kaupunkilaistuu ja nuoran jälki kuluu pois sarven juuresta."
"Minkä nuoran?"
"Sen, jolla hänet tähän kaupunkiin pois maatiaisten joukosta talutettiin."