Tytöt nauroivat ja poikkesivat toiselle puolelle katua.
"Sinä muistelit vielä viime sunnuntaita", sanoi Rinne ja katsoi
Elliin merkitsevästi.
"Kyllä kai! Tokihan sellainen nyt muistissa pysyy."
"Vähintäänkin… muistissa…"
"Mitä sinä sillä tarkoitat?"
"Tarkoitanpahan vaan."
"Sinäpä nyt olet tänään kuin arvoitus."
"Koetappas sinä sitten arvata!"
"Mikä sinun ilveesi tietää! Ja mitä sinä milloinkin tarkoitat!"
Ja mitä Rinne tällä kaikella tarkoitti, ei selvennyt kenellekään, tuskin hänelle itselleenkään. Ehkei hänellä ollutkaan muuta tarkoitusta kuin pitää ääntä, herättääkseen siten huomiota.