Juuri silloin pärähtivät juhlakentällä torvet alkumarssiin, ja hetken kuluttua palasi Elli juoksujalkaa.
"Mitä kello onkaan jo?" kysyi hän hätäytyneenä. "Minunhan piti olla ihan alussa. Lähdettekö mukaan?"
"Lähdemme!" sanoi Anna nopeasti kuin kiskoakseen itseään irti lumouksesta.
Hän pelkäsi Yrjöä, ja kuitenkin olisi hän tämän pienimmästäkin viittauksesta jäänyt.
VI.
Veneessä, jonka Rinne oli huomannut tulevan järvellä, oli Katri ja Juho Haapala. He laskivat saaren rantaan kappaleen matkaa Rinteen ja tyttöjen olinpaikasta, ja hävisivät pian rantalepikon suojaan.
Juho oli konepajan työmies. Hän oli työskennellyt Osakeyhtiö Valimon koneosastolla jo kymmenkunnan vuotta.
Kohta Katrin kaupunkiin tultua olivat he tulleet tuttaviksi ja pian ystäviksi.
Katrin oli ollut hankala saada työpaikkaa, ja aivan epätoivoon vajoamaisillaan oli hän kuljeskellut pitkin katua. Hän oli ollut niin kovin turvaton oudossa paikassa, ja rahavähät, jotka isä oli antanut lähtiessä, olivat ihan loppuneet.
Silloinpa oli Sallimus johtanut hänen luokseen Liisan, Juhon sisaren.