"Sinäpä olet tänään niin hauskan näköinen", ihaili Juho. "Mitä sinulla nyt on mielessä?"
"Ei mitään erikoista. Tunnen elämäni vaan niin keveäksi tällä kertaa."
He puuhailivat yhtä ja toista. Juho haki kirjoja esille.
"Jaksaisitko sinä tällä kertaa lukemaan ruveta, koskapa näyt kirjoja hakevan?" kysyi Katri.
"Etkö sinä sitten?"
"Miksen kyllä. Mutta annetaan nyt kirjojen vähän aikaa levätä ja vietetään pieni hetki jouten."
"No pieni, puoli tuntia."
"Eikö sen enempää? Kyllästytkö sinä minun seuraani niin pian?"
"En, ystäväiseni, en!" sanoi Juho ottaen Katrin pään käsiensä väliin ja katsoen häntä silmiin. "Kuinka sinä sellaista saatat ajatella?"
Peippopari pyrähti läheiselle oksalle.