"Ollaan hiljaa!" kuiskasi Katri. "Katsotaan niitä vähän aikaa."
He vetäytyivät vähän edemmäksi, istahtivat maahan ja toisiinsa nojautuen katsoivat laulajia oksalla.
Kuinka sydämen pohjasta puhkesivat säveleet! Hennot ruumiit taipuivat laulaessa. Etäämpänä soi tuhansia muita säveliä, yhä uusia ja erilaisia. Koko lehto helisi.
"Voi, katso, katso niitä!" huudahti Katri. "Kylläpä nyt tervetulleiksi toivotetaan!"
"Nythän on kesä ja laulun aika."
"Ei kaupungin humussa ja räiskeessä voi aavistaakaan, mikä sulous on luonnon helmassa täällä."
"Mihinkäpä siellä linnun ääni kuuluisi, ja kuka niitä joutaisi kuuntelemaan. Taitaapa siitä leipää tulla!"
"Voi niitä onnellisia maanviljelijöitä, jotka saavat vapaan taivaan alla työnsä tehdä, eikä tarvitse hautautua tehtaan seinien sisälle niin kuin meidän polosten täytyy!"
"Niin, kyllä se on erilaista. Ja tässäpä mieleeni muistuu, kuinka pikkupoikasena minäkin olin heinämiehenä maalla."
"Kerropas siitä! Sinähän taidat tietää niistä yhtä paljon kuin minäkin."