"Koetappas kuunnella, olenko tehnyt oikein havaintoni! Mahtanetko sinä tietää noin kolmen kilometrin päässä olevaa Kesälän maatilaa?"
"En. Tuskinpa tiedän mitään koko kaupungin ympäristöstä, paitsi tästä saaresta."
"Sinne meidän pitäisi joskus mennä, että saisit nähdä ne seudut. Sieltä tuotiin meille maitoa tässä takavuosina, kun ei vielä junalla kuljetettu. Toisinaan pääsin isännän mukana sinne, kerran heinäaikanakin. Talo on joen rannalla, joka juoksuttaa syrjäreitin vedet tähän pääreittiin. Joitakin kilometrejä itäiselle ilmansuunnalle on eräs Kaukaniitty, jolle mennään yökuntiin heinäntekoon. Niityn kohdalla jakautuu joki useihin pienempiin, leviten niitylle, kunnes taasen toisessa laidassa kerääntyvät yhdeksi, joka sitten kangasmaiden poikki ja niiden takana Kesälän vainioiden vieritse laskee Harjuselkään.
"Mutta tuossa jakautuessaan keskellä niityn tekee se maan viljavaksi, sillä syksyin keväin tulvii joki ja levittää mutaisen veden yli lakeuden. Kas, sen voimistuttamassa maassapa kasvaa heinää oikein kovasti. Ei olekaan kumma, jos tähän niittyyn on jokainen talo tahtonut osakkaaksi päästä, sillä eipäs ole muuta kuin mennä sinne viikatteinensa, kaataa sankka heinä, korjata kuivattuna latoihin ja vetää talvella karjalle. Siitä syystä onkin latoja lukuisasti ja niityn aikana heinäväkeä viljavasti. Jos minne katsoo, vilkkuu valkonen paita tai liina. Miehet astuvat tahdissa toistensa jäljessä, ja kaadettu alue avautuu kesätuulessa huojuvaan tai räytävässä poudassa välkkyvään heinikkoon.
"Ei silloin tunteja lasketa, ei välitetä, milloin päivä alkaa ja milloin loppuu, vaan melkeinpä yhtä aikaa päivän kanssa ylös noustaan. Jo aamulla neljältä nousevat miehet heinävuoteiltansa ladoissa tai niitty tuvissa ja lähtevät aamukasteen aikana niittämään. Soi silloin heinärautain hionta kastehelmissä kimaltelevalla niityllä, kohoaa sieltä ja täältä, tuon ja tämän ladon seutuvilla kuin sirkkain ääni ruohostosta. Kun toiset lopettavat, alkavat toiset. Märjin saappain astelevat miehet kasteisella edullansa sinisissä pohjavaatehousuissansa, otsalla hikihelmiä. Hämähäkkien kastekimalteiset palloverkot ja pesät hohtavat kaatamattomassa heinässä ja sortuvat kohta, kun viikate humahtaen kulkee heinän juuressa."
"Voi, voi, aivan minun tulee ikävä maalle jälleen!"
"Näin niittävät miehet, ja ylhäällä, riippakoivujen peittämällä kunnaalla, kohoaa savu niittytuvan piipusta. Siellä emäntäpiika einettä keittää. Samoin näkyy savuja muualtakin. Pian jo kuuluu syömään kutsu ylhäältä kiviseltä mäeltä.
"'Kello sooi!' huutaa emäntäpiika.
"'Sooi — sooi, sooi!' kiiriskelee ääni ladon seinistä toisiin.
"'Kello sooi!' kuuluu myöskin muilta keittopaikoilta.