"Ja mitä sitten?" Hetan kysymys putosi kuin vasaralla, ja tomu pölähti repimispuukon ympärillä.
"Olipas joku silloin, suutariko se nyt oli vai räätäli, joka…"
"Mitä?"
"Kas kun on olevinaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut", kiusotteli Elli.
"Ja mitä sitä on tapahtunut, josta minä en itse vastaa?"
Heta löi kädessään olevat riekaleet koriin pöydän viereen ja iski nyrkit lanteillensa.
"Ei, ei kai! Ollaan olevinaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut."
"Mitäs sinä nälvit minua? Mitä sinulla, lemmon harakalla, on mielessäsi? Olenko minä jollakin tavalla asettunut poikkipuolin sinun tiellesi?"
"Ei, ei! Kukas sitä on sanonut?"
"Onko sinun pienimmässäkään määrässä tarvinnut vastata minun teoistani?"