"No, tervetuloa korppien valtakuntaan!" onnittelivat naimisissa olevat naiset.
"Kyllä tänne sopii, käy sisään vaan!"
"Älä muuta ajattele kuin tätä iltaa, niin voit iloita", sanoi eräs keski-ikäinen vaimo onnitellessaan. Hän oli vakava ja surumielinen, väsyneen ja kuluneen näköinen. Hän vetäytyi syrjään kohta onniteltuaan, ikään kuin olisi sanojansa säikähtänyt. Hän jo oikein iloitsi, kun kohta jäljestä tuli Elli ja puisteli nuoren parin yli sellaisen sanahelinän, iloisen naurun kikatuksen ja puolirohkean viittauksen, ettei varmaankaan morsian pysähtynyt ajattelemaan hänen tyhmästi lausumiaan sanoja.
Onnittelija huokasi ja vetäytyi kaikkien taakse. Onneksi ei heistä kukaan ollut huomannut häntä.
Koko juhliva joukko kävi morsiusparia onnittelemassa. Kukin heistä oli varannut heille jonkun lauseen, toverillisen ja tuttavallisen heipä hein.
"No niin! Pillit pois pussista, ja huokailkoot lattiapalkit tänä iltana! Rinteen Yrjön häissä ei pidä surun kaunain silmänurkissa kartata! Pyörähtäköön polkassa ja vantrailkoon valssissa iloinen hääjoukko!"
Samassa sieppasi Rinne Annaansa vyötäisistä raisuun polkkaan, joka juuri silloin alkoi.
Se vasta tanssia! Jo innostuivat vanhatkin. He työnsivät työn kangistamat jalkansa reiluun poljentoon, ja ken ei parina pyörinyt, se paikallaan tahtia polki.
"Näin se piti ollakin!" ihastelivat ihmiset. — Tämä nyt oli oikein rinnemäistä. Kyllä kai saatiin aina häissäkin istua kököttää ja odottaa tarjoilua kuin hautajaisissa. Mutta täällä! Se vasta reilua poikaa! Kuinka monetta tuolla jo vienee! Eipä kulukaan tämä hetki, jolloin nämä sanoivat hyvästit nuoruutensa ajoille.
Ensi tanssin tauottua saapuivat tarjoilijat. Miehet vetäysivät lukusalin puolelle, joka oli varattu miesten tupakkahuoneeksi. Täällä oli isäntänä Rinteen puhemies, valuri Paavola.