"Käykääpä käsiksi!" sanoi Paavola; ennen kuin kukaan kerkesi, oli hänellä itsellään jo pikari huulillaan ja maisteli parastaikaa asiantuntemuksella.
"Mistäs hankit, Rinne, oikeaa korpirojua?" kysyi hän hyvillään.
"Ainahan sitä", sanoi Rinne silmää iskien. "Ettäkö tosiaankin olisi…"
"Senhän tuntee kaikesta", sanoi Paavola; ja kun joku vähän epäili, kohotti hän tönkeilevän äänensä ja vakuutti tuntevansa, mikä on tehtaiden tynnyrien virutusvesiä, mikä oikeaa petäjän juurella hautunutta.
"Taitaa olla, voi hyvinkin olla", myöntelivät toiset ja vakuuttivat sikunan maun suuta sulostuttavan.
"Terve nyt sitten, sulhanen!" sanoi Paavola ja nakkasi kirkkaan pisaran punaiseen naamaansa.
Hänellä oli kiire tämän viljan kanssa, ikään kuin se haihtuisi ilmaan, ellei sitä nopeasti toimittaisi asianomaiseen paikkaan.
"Ja nyt sinä olet, Rinne, sitten äijämies", sanoi joku joukosta.
"Nytkö vasta", ilvehti Rinne, ja koko joukko hörähti. "Tarkotan, että välikappaleellisesti, oikein pastoraalisesti."
Samassa saapuivat kahvin tarjoilijat ja Paavola hyväili pulloa kuin asiaan kuuluvana.