"Työmiehen vaimoksi!"
"Niin juuri! Jos olisi varaa se panna lasikaappiin, syöttää sokerilla ja siirapilla, niin siihenhän niistä olisi."
"Minkä tästäkin!"
"Tästäkin. Tuossa parissahan tuon on vakka kantensa löytänyt."
Väkijoukko alkoi taasen huutaa morsianta, ja morsiuspari jälleen näyttäytyi.
"Niin ainakin alku näyttää."
"Kyllä, kyllä nyt nähdään!" sanoi Svenssonska ja nyökytteli kakkuloitua päätään. "Hyvä on, pidetään se! Onnea vaan! Alussa on matka ja pitkä taival."
"Pitkä ja monipolvinen", yhtyi Mäkelinskakin. "Onpa juonikas ja oikullinen karjanpolku."
"Ja jos tietäisitte sen kaikki vaiheet, niin hissukseen, hissukseen sille astuisitte. Olisi paras säilyttää riemut vastasen varalle, että riittäisi."
"Jospa he sen aavistavat, että loppuu se kuitenkin, ja siitä syystä nauttivat nyt niin paljon kuin voivat", sanoi joku syrjästä katukäytävältä. "Noinkai sitä pitää alkaakin, sillä ei kai auta ajatteleminen, että kukaan lähimmäisistämme meidän vaiheisiimme myötätunnolla osaa ottaisi."