"Että tämmöstäkö tämä onkin", yhtyi Svenssonska, joka oli ollut kappaleen aikaa vaiti. "Ja tämmöstäpä näkyy olevan."
"Käykö kateeksi?" kysyttiin katukäytävältä.
"Ei yhtään", sanoi Mäkelinska. "Mitäs kadehtimista tässä nyt? Jospa tuota nyt joku tulee prameastikin! On meitä, jotka olemme tähän juhlalliseen joukkoon käyneet näihin verraten kontaten. Mutta niinhän se on tässä kuin koko elämässäkin, että toiset ajavat heluissa ja hetaleissa, toiset käyvät jalan ketaleissa. Mutta mitä me kuitenkin itse kukin olemme loppujen lopuksi?"
Pitkin iltaa kävi katsojia akkunan takana ja monenlaiset olivat ne tervehdykset, joilla nuori pari vastaan otettiin.
Myöhään yöhön kestivät häät, ja reippaat ne olivat, sen jokainen tunnusti.
Yön pikku tunneilla saatettiin nuori pari uuteen asuntoonsa.
II.
Tämä nyt oli heidän uusi kotinsa. Ystävät pyörsivät takaisin. Rinne ja Anna olivat kahden.
Rinne auttoi päällystakin Annan yltä ja ripusti sen naulakkoon.
"Tervetuloa nyt tänne!" sanoi hän ja syleili ja suuteli puolisoaan.