"Niin ne saattavat mielipiteet mennä ristiin, mutta hyvä asia on kuitenkin voittanut."
"Voi, voi! Kyllä minä olen niin iloinen!" riemuitsi Katri.
"Niin tietysti, ja minä samoin, mutta on sentään joukossamme monta, jotka eivät pidä tuota juuri minään. Siitä puhuttiin aikanaan paljonkin ennen kuin sitä oli saatukaan tänne, mutta sitten kun se alotti säännöllisesti toimimaan, on vuosi vuodelta tapahtunut laimentuminen. On niin tavattoman monta houkutusta pitkin kaupunkia, jopa itse opistohuoneen aitakin kuuluu oman yhdistyksen elävienkuvien teatterin pianon viheliäinen ääni. Kummakos on, jos ei tahdokaan jaksaa nousta kerrosta ylemmäksi, kun keveä huvi alhaalla vetää pyörteen tavoin."
"Siitähän ne puhuivat valtuustossakin."
"Sehän on aivan luonnollista. Ja täytyyhän se jokaisen myöntää, että tällaisten huvituksien aikakaudella lipuvat monet kuin itsestään pois oikealta tolalta. Se on tietysti vastustajille sangen mieluinen asia. Jopa he pitävät sitä kyllin painavana järjestääkseen asiat juuri sen mukaan. Mutta onneksi on terve järki päässyt väliin."
"Oikein pitäisi käydä kädestä pitäen kiittämässä asiamme puoltajia", innostui Katri. "Ja sepähän kumma lienee, etten minä ainakin muutamia saa innostumaan opiskelemaan!"
"Koeta, koeta! Niin teen minäkin. Tämän uuden kauden ajalta pitää saada paremmat tilastot, joilla voidaan todistaa opiston arvo ja puolustaa sen asemaa. Nyt mekin rupeamme agitaattoreiksi että paukkuu!"
"Tästä pitäisi saada jotain sanomalehteenkin. Kirjottaisit sinä."
"Kyllä kai ne pitävät toimituksen puolesta huolta siitä."
"Mutta sinä olisit niin asianomainen. Toimittajat ovat koulunpenkiltä tulleita, ja minusta tuntuu niin kuin eivät he tarkoin ymmärtäisi monta muutakaan asiaa, josta he leipänsä takia kirjottavat. Mutta sinä olet sieltä sorvien ja työpöytien äärestä. Sinun kirjotuksesi olisi suorastaan tehtaasta ja ymmärrettäisiin siellä paremmin kuin toimitushuoneessa kyhätty. Kirjotathan?"