"Ei sinua koskaan näe iltamassakaan enää."
"Mihinkäs tästä pääsee. Jahka nämä tulevat isommiksi, niin sitten…"
"Voi olla sitten toisia pienempiä. Eikö se nyt jo riittäisi?"
"Voisipa ehkä."
"Taitaapa tässä nyt olla ihanaa: pestä latostaa yhtä mittaa lasten vaatteita, kieppua yhtä mittaa kehdon korvassa pääsemättä siitä mihinkään."
"Siinä on sentään kumpaakin, iloa jos ikävääkin. Kun lapset vaan pysyisivät terveenä, niin mikäs tässä olisi."
"Sinä olet niin vanhanaikainen! Eihän sitä nykyään enää sellaista.
Jos minä olisin sinun asemassasi, niin ei ainoaakaan."
"Kyllä nämä kaksi sentään menevät."
"Vai kaksi!"
"No, no, Kerttu! Johan sinä vedit liinan kanssa kaikki sieltä."