"Niin minustakin! Oma rauha ja vapaus on siksi kallista, ettei sitä päästä kenen nuuskanenän tahansa sissimään ja repostelemaan."
"Juuri niin!"
"Minä olen koettanut olla, etten ole välittänyt mitään. Olen ajatellut, että tuhiskoon turkissaan. Mutta ei sitä rauhallisin mielin saata katsoa, kun on aina niin happaman ja tyytymättömän näköinen ja kun sen tietää johtuvan yksinomaan siitä, kun me olemme tässä asemassa."
"Mitä sinä tosiaankin välität hänestä?"
"Älähän vielä! Eräänä yönä oli Kerttu vähän kuumeessa ja rauhattomana itkeskeli tuossa, niin jopahan löi nyrkillänsä välioveen."
"Älä! Voi, jos minä olisin ollut sinun tilallasi!"
"Minkäs sille mahtaa?"
"Olisin niin potkassut oveen, että olisivat paikat helisseet. Kaikkeapa tässä! No, pitääkin sitä olla jos minkälaista ihmisten ristinä!"
"Kun sitä saiskin elää omaa elämäänsä, niin hätäkös sitten olisi!"
"Oliko tuo niin hävytön, sanon vieläkin. Aivan kuin teidän pitäisi olla hänen orjiaan! Muuttaisi pois, jos ei jaksaisi kuunnella.".