"Muiden tästä on ollut ennenkin muutettava, ja niin teemme mekin. Onhan noita huoneita pitkin kaupunkia. Myötäänsä kuulutetaan sanomalehdissä."
"Muuttakaa, muuttakaa!"
"Ensi kuun rajassa."
"Ja pitäisi sinun joskus muutenkin päästä jalottelemaan ja korviasi lepuuttamaan. Eikö nyt ketään saisi lasten luokse, että pääsisit jollonkikaan teatteriin tai iltamaan?"
"Kyllä kai sietäisi."
"Mikäs oikeus Yrjöllä ja miehillä yleensä on olla kokouksissa, käydä toistensa luona, istua elävissäkuvissa ja monessa muussa iltasilla?"
"Onhan se niinkin. Kun tätä pitemmälle alkaa jatkua, niin kylläpä toisinaan tekee mieli päästä johonkin vähän pistäytymään."
"Ajattele, kuinka vapaita me olimme ennen menemään! Mikäs meitä pidätti! Ja mikäs pidättää minua vieläkään? Kyllä sinä teit hullusti tähän kaikkeen antautuessasi."
"Tehtyä ei saa tekemättömäksi."
"Pöllöksi minun täytyy sinua sanoa, kun et sen vertaa nenääsi pitemmälle ajatellut. Sinä olit aivan kuin tuo hullunen lapsi, joka äidiltä sokeripalaa pyytää. Etkä ole viisastunut vieläkään: sidot vaan itseäsi enempi ja enempi."