Kun Sirola epäröi, jatkoi hän:
"Odota täällä, niin minä käyn."
Merkillisen helposti Sirola taipui, ja siitä Erkki ymmärsi hänen ehkä itsekin pelkäävän pahinta.
Näin tämä asia toistaiseksi korjaantui ja ilman mitään erikoisempaa kuukaudet kuluivat. Oli syksy taasen. Erkki oli yhdellä noista inhoittavista matkoista: tulossa rajan takaa konjakkipullo taskussaan. Hän käveli hitaasti sateen liottamia katuja.
"Sinä tulit jo! Saitko?⁰
"Mieluummin olisin tullut tyhjänä.⁰
"Älä, älä!"
Sirolan kasvoilla oli hymy, joka jo kuului hänessä asuvalle paholaiselle. Erkkiä inhotti. Sirola piti silmällä Erkin takkia ja otti vastaan pullon vapisevin käsin. Kurkusta kuului nieleskelemisen korina.
"Hyvä ystävä, älä juo nyt. Älä ainakaan noin paljon!" pyysi Erkki.
Sirolan huulet vavahtivat.