"Lähtökäsky on annettu aikoa sitten."
"On kuultu ja vastattu."
Erkki astui välikköön ja näki kirjurin virkalakki päässä, kaulus pystyssä, pitkänä ja hinteränä seisovan tuulessa. Häntä harmitti äänensävy ja teki mieli asettua kiusoittavaan vastarintaan.
"Kylläpä siellä ollaan nenäkkäitä; tiedättekö että minä junan lähettäjänä olen teidän esimiehenne?"
"En."
"Minä käsken teidän lähteä!" huiski kirjuri malttinsa menettäen.
"Se on teidän asianne."
"Ja teidän on lähdettävä!"
"Se on taasen meidän asiamme, mutta tuossa sävyssä annettuja käskyjä me emme tarvitse — emmekä missään sävyssä, sillä me kai jokainen tiedämme tehtävämme ja täytämme sen, miten mahdollista."
"Te… te…!" yritti kirjuri väliin ja rupesi nousemaan ylös veturiin.