Veturissa oli Erkki toverinsa kanssa. He olivat äänettömiä molemmat.
Erkkiä vaivasi joku ahdistava tunne, jonka syytä ei osannut selittää.
Oli kuin joku patoutuma mielessä.
Hän hoiti tehtäviään vaistomaisesti. Katse vain oli valpas, sillä kevät oli, luonto oikullinen. Tällä kertaa tunsi Erkki itsensä väsyneeksi. Ruumis kaipasi lepoa, mutta nyt ei saanut torkahtaa. Pysyäkseen virkeämpänä avasi hän toisinaan sivuakkunan ja antoi raittiin ilmavirran sivellä kasvojansa. Juna oli pimeä, ainoastaan viimeisenä olevan konduktöörivaunun akkunasta kajasti tuli. Joka kerta, kun hän katsoi nukkuvaa junaa, selvisi hänelle, mikä karkoitti unen silmistä…
Pyörät hakkasivat kiskojen liitekohtia nopeassa tahdissa. Ne muodostivat rytmillisen kolinan, joka tuulen pyörteiden lomissa kaikui takaisin joka puolelta. Näin syöksyi musta hirviö eteenpäin, ja pimeydestä näytti juoksevan kiskopari, jonka jättiläinen nieli. Sen otsassa paloi kolme silmää säihkyen…
* * * * *
Ourun oja oli oikeastaan pienoinen joki, joka kulki yhtä rintaa valtajoen kanssa, johon sitä esti yhtymästä kolme kilometriä leveä kangas. Vasta suupuolella se käytti hyväksensä jotakin notkelmaa ja purkausi jokeen. Mutta joskus tällaisina keväinä kuin nytkin, saattoi valtaväylä antaa sille mahdottomista varastoistaan. Ja nyt oli iltapäivällä sattunut sellainen tapaus. Yläkylien suvannot olivat laskeneet jäänsä.
Rannoilla vapisivat ihmiset tätä luonnon suurta näytelmää katsoessaan. Tyyni, kiihkoton oli virran kulku, mutta jokainen tiesi sen kätkevän itseensä mittaamattomat voimat, jotka kykenisivät lyhyessä hetkessä aikaan saamaan kauheat tuhot. Riippui kokonaan siitä, miten kävisi mutkauksessa vähän alempana ja saaren luona, jossa joki jakautui kolmeksi väyläksi. Kaiken varalta oli tuotu räjähdysaineita jään särkemistä varten. Kuinka siitä huolimatta kävisi? Sama kysymys kaikkien huulilla, sama tuska sydämessä.
Jo täyttävät tuolla varovaisimmat veneitänsä, ja katselevat navetoissa karjan kytkimiä, aukaistaksensa ne nopeasti, jos tarve vaatii.
Odotettiin jännittyneinä, tulisiko kauhun viestiä alhaalta…
Päivä kului. Yhä tuli lauttoja, mustia jäitä, talvitien kantoja. Muutamat olivat kääntyneet nurin ja kuljettivat irti kiskoutuneita pohjakiviä päällimmäisinä. Vesi oli läpinäkymättömän likaista.
* * * * *