"Mitä on tapahtunut?"
Anni punastui, vaikeni, lyhtyä pitelevä käsi vavahteli.
"Miksi juna on pysäytetty, Anni?"
"Ourun silta on sortunut", sai Anni liikutukseltaan vaivoin sanotuksi.
Sekavan riemun tunteen vallassa Erkki tarttui häntä ranteisiin, olkapäihin, painoi hellästi rintaansa vasten.
"Ja sinä olet minut pelastanut", sanoi hän hiljaa.
Mutta kun hän tunsi tytön käsivarsien kiihkeästi puristuvan ympärilleen ja poven valtavasti nousevan ja laskevan rintaansa vasten, silloin outo tuska vei veret hänen kasvoiltaan ja kuin ilmestyksenä palausi mieleen Irjan katse. Viiltävää kipua tuntien hän hiljaa irroitti tytön kädet ja hänen päänsä painui rinnalle…
Mutta siinä olivatkin jo hätääntyneet matkustajat heidän ympärillään selitystä vaatien.
8
Kun Irja ennen yöjunan lähtöä oli tullut asemasillalle, oli hän varmasti päättänyt puhutella Erkkiä, ylpeäksi käynyttä Erkkiä, joka ei enää luonut katsettakaan lapsuudentoveriinsa. Mutta kun hän oli nähnyt Erkin pikatavaratoimiston edessä puhelevan jonkun kanssa ja sitten varmoin askelin nousevan veturiinsa, oli sydäntä omituisesti kouristanut ja arkuus oli hiipinyt mieleen. Hän oli vetääntynyt syrjään ja koettanut katseellaan herättää hänen huomionsa, mutta Erkin kirkkaiden silmien ilme oli tyly ja kova, eikä hän ollut edes tervehdystä nyökännyt.