Erkki kuunteli Irjan sanoja ihmeissään. Sitten hänestä tuntui kuin olisi hän herännyt pitkästä unesta.
"Oletko sinä ollut minusta huolissasi?" kysyi hän miltei katkerasti.
Mutta kuvaamaton, kyyneleinen katse vastasi hänelle enemmän kuin sanat. Lämmin aalto tulvahti hänen sydämeensä. Hän puristi hentoa, vavahtelevaa kättä ja hänen äänensä soi kuin riemukas laulu, kun hän hiljaa sanoi:
"Odota, Irja, odota hetkinen!"
Hän nousi veturiinsa, katsoakseen, että kaikki oli kunnossa. Mutta sydän jyskytti ja suonet tykkivät kuumeessa.
"Hän rakastaa minua, hän rakastaa minua", soi riemuunsa pakahtuva sävel hänen rinnassaan.