"Ja pitkä se onkin." — Hän nosti toisen jalkansa koneen portaalle, tarttui kiinni hytin ja tenderin seinään kiinnitetyistä kädensijoista, katsoi yli käsivartensa vieressä seisovaa "poikaa" ja jatkoi: "Tänään saat näyttää, mitä ne lyseon ja teollisuuskoulun viisaudet auttavat ylämäessä."
Hymy vääntyi hetken kestäväksi omituiseksi irvistykseksi, sitten lukkousi suu, pää kohosi hieman ja viimein nousi koko valtava olemus ylös hyttiin.
Nämä silmänräpäykset selvittivät Erkille monta seikkaa.
"Vai niin! Pannaanpa mieleen!" kuohahti; hänen sisimmässään äänettömästi.
Karhulan sanoissa oli uhkaava ennustus alkavalle päivälle, mutta olipa mikä oli, eivät ainakaan häneltä voimat puuttuisi, jos taito puuttuisikin — vielä. Ja hänestä tuntui oikein somaltakin sentään ajatellessaan, että hän on ainoa, jonka hartiavoimien varassa oli koko junan eteenpäin vienti.
Junassa oli painoa, sen sai tuntea kohta ensi iskuista. Vaikka kone oli jo liikkeellä, ei viimeisissä vaunuissa vielä ollut tietoa lähdöstä. Omituinen, rautojen hankauksesta aiheutunut haju nousi kiskoilta, joilla pyörät pyörivät paikoillaan kymmeniätuhansia kiloja painavan jättiläisen alla. Viimein kuitenkin tapausivat pyörät hiekoitetuille kiskoille, kone alkoi saada yhä säännöllisemmän käynnin ja juna vieri pohjoisesta vaihteesta. Vauhdin kiihtyminen ei kuitenkaan ollut kunnollinen. Karhula oli tyytymätön. Häntä vaivasi epäilys, että jotakin oli huonosti "hännässä". Hän oli jo asemalla kävellyt ensimäisten vaunujen sivulla ja kuunnellut jokaista ilmajohdon kiinnityskohtaa.
"Mene katsomaan, käykö ilmapumppu vielä!" sanoi hän ensimäisen kilometrin mentyä.
Erkki avasi edessään olevan oven, josta puhdas aamuilma tulvi sisälle ja meni ulos kulkusillalle, joka kiertää kattilaa. Aivan kattilan etupäässä lämmittäjän puolella oli ilmapumppu, jonka toiminnasta ei voinut saada selkoa koneen käynnin aiheuttaman melun takia. Ylhäältä savusta satoi sammuneita hiiliä, jotka olivat savupiipun sihdeissä pirstoutuneet karkeain sorajyvien kokoisiksi.
Veturi ponnisteli eteenpäin. Jokainen männän isku tärisytti rautaista runkoa. Savupiippu antoi omituisen tummanhelähtävän äänen menohöyryn sitä kumahutellessa. Aamuauringon valo kimalteli kattilan kiiltävissä kupariputkissa, kirkkaissa tangoissa ja levyissä.
Pumppu todellakin kävi tavallista nopeammin, ja hän huomautti siitä kuljettajalle.