—Tavattoman viehättävä?
—Viehättävä ja älykäs. Niin—meillä on muuten aikomus mennä purjehtimaan tänään edellä puolen. Tulet kai sinä mukaan?
—Tokkohan minä viitsin.
—Minkätähden et viitsisi? Tule nyt sentään virkistymään sinäkin.
Hän ei lähesmainkaan pyytänyt niin innokkaasti kuin olisin odottanut. Siitä syystä oli ääneni vähän katkera, kun yhä sanomalehteä tutkien vastasin:
—Ei siellä minua kumminkaan kaivata.
—No, Liisi?
Antti tuli luokseni ja koetti katsoa minua silmiin.
—Mitä tuo merkitsee? hän kysyi ja hymyili.
Minua hävetti. Viskasin sanomalehden pois käsistäni ja lankesin hänen kaulaansa.