Hän ei kuullut. Sain kohottautua ylös maston varaan ja huutaa toisen, vieläpä kolmannenkin kerran, ennenkuin hän havahti ja kääntyi katsomaan.
—Mikä on, Liisi? Istu kaiken mokomin, ettet mene nurin.
—Jos laskisit rantaan, että pääsisin tuolla höyryveneellä pois. Minä voin niin pahoin.
—Voitko pahoin? Ettet sanonut sitä ennemmin. Käännytään takaisin, mitäs muuta.
—Eihän teidän siltä tarvitse. Laskekaa minut rantaan vain.
—Luuletko pääseväsi sillä pikemmin? Kyllä tämä laitatuulessa kulkee yhtä nopeasti.
Ei lähdetä vielä takaisin, rukoili Agnes ja katsoi suloisesti Anttiin.
—Mutta kun Liisi voi pahoin?
Hän sanoi sen epäröivällä, matalalla, puoleksi kysyvällä äänellä.
—Antaa Liisin mennä laivaan, koska hän itse tahtoo.