Minä vältin katsoa häneen, en vastannut hänen käden puristustaan, enkä jäähyväisiään.
—Emme mekään enää kauvan viivy, hän vakuutti viimeiseksi.
Ivallisesti sille hymähdin.
—Viivyt tai et … se minua tuiki vähän liikuttaa.
Niin ajattelin mielessäni, vaikka tiesin, etten suinkaan ollut siitä välinpitämätön.
Antti seisotteli vielä laivan kupeella. Hän oli kumminkin levoton, huomasin sen salaisella tyytyväisyydellä. Mutta Agnes kiiruhti häntä takaisin veneesen ja kun laiva lähti liikkeelle, valmistautuivat hekin jatkamaan matkaa omaan suuntaansa. Keskeytetty ilo alkoi jälleen….
VI
En välittänyt heistä! Päätin itsekseni, etten välittänyt heistä, että halusin vaan kotiin, lasten luokse.
Sinne pääsin. Sain Lyylin syliini ja toiset molemmat ympärilleni. Kuinka he olivat mielissään, ja kuinka paljon heillä oli äidille toimittamista. Ei tahtonut kertomisesta tulla loppua, oli aivan kuin viikkomäärät olisin ollut poissa.
Huolettomia ja iloisia he olivat. Eivät tienneet vielä maailman murheista mitään. Eivätkä olisi niitä tajunneetkaan, eivät ainakaan näitä tänlaisia tuskia.