Äiti tuli samassa takaisin peruna-vadin kanssa.
»Ei mamma huoli keittää minulle munaa; en minä kumminkaan jaksa syödä muuta kuin tämän voileivän.»
Sekään ei tahtonut mennä alas. Pala tarttui kurkkuun jok'ainoan kerran.
»Etköhän jaksa? Minä annoin jo panna veden tulelle.»
»En minä.» Hanna nieli ja nieli. Niin väkinäistä oli tuo syöminen.
»Pikkuisen maitoa, jos mamma on hyvä ja kaataa. Puoli lasia vaan.
Kiitoksia, ei enää.»
Maidon avulla leipä helpommin painui ja sai kun saikin Hanna siitä vihdoin lopun. Kädet ristiin vaan, sitten niiaus äidille.
»Kiitoksia, mamma!»
»Etkö enää syö?»
»En, kiitoksia!»