—Elkää olko millännekään. On niitä semmoisia kummia ennenkin tapahtunut. Kun vaan tietäisin minkälainen teille pitäisi olla… Kelpaisiko rikas maakauppias? Minä yhden tunnen Leppävirroilla … leskimies, niin pulska, niin pulska, ettei mihin panna…
Rouva jo punastui harmista.
—Niin, saattakaa minut vaan koko maailman pilkaksi ja nauruksi. Se vielä puuttuisi…
—Herra siunaa, mitä tuosta nyt noin pahastutte. Enhän minä kuin leikilläni—
—Sopimatonta leikkiä semmoinen.
Lopo kävi hämilleen eikä osannut enää sanoa mitään. Mutta Pekka oli taaskin karannut kyökistä ja entistä rohkeampana hän takaapäin hiljaa hiipi lähemmäksi, nykäisi Lopoa hameesta ja juoksi sitte kirkuen, nauraen pakoon. Päästäkseen pulasta heitti Lopo koko asian sikseen ja rupesi vehkeilemään Pekan kanssa.
—Malta sinä, vekkuli … malta, malta…
Pekka teki vähän päästä saman tempun uudelleen ja nyt sieppasi Lopo hänet syliin.
—Ahas, kuinka sinun nyt kävi?
Rouva kiirehti ottamaan häntä pois.