—Herran poika! Nyt on hukkapeli.
—Mikä on?
—Ei mikään, ei mikään. Minun täytyy lähteä heti kaupunkiin. Voi, surma!
Enhän mahda ennättää enää. Hevosellako hän meni?
—Hevosella. Mutta—miks' niin?
—Pahuus, etten tullut sitä ajatelleeksi! Mikä pöllö minä olin.
Saakuri—.
—En ymmärrä mitään. Etkö sinä saa suutasi auki, hyvä ihminen!
—Se menee ja myy sen kahdestatoista tuhannesta, ei osaa vaatia enempää, ellen minä joudu väliin. Kolmetuhatta sujahtaa poloiselta kuin veteen.
Hän veti nutun päälleen, tiukensi solmua ja kiirehti menemään.
—Hyvästi, ja kiitoksia kortteerista.
—Noinko sinä menet kaupunkiin? Silitä, veikkonen, edes päätäsi.