—En jouda.
Hän oli jo maantiellä, työnsi käsillään hiuksia huivin alle otsalta ja juosta hiippasi eteenpäin. Hevonen nousi ylämäkeä, hän koetti sitä tavoittaa.
—Ota, hyvä mies, minua rekeen, että pääsisin pikemmin, hän huusi.
—Ptruu!
Mies kääntyi katsomaan olkapäänsä yli.
—Mihinkä semmoinen kiire?
Lopo hyppäsi hengästyneenä laidalle istumaan.
—Anna juosta aika kyytiä.
Hän kertoi miehelle, kuinka heidän joutumisestaan riippui, jos köyhä leski, jolla oli monta lasta, voitti tai menetti kolme tuhatta markkaa. Kun mies sen kuuli, löi hän piiskalla hevosta selkään, eikä monta minuuttia viipynyt, ennenkuin olivat rouva Kortmanin portin edessä.
Siellä toinen hevonen jo seisoi odottamassa.