—Joko siitä on kauvankin kuin tulitte? kysyi Lopo kuskilta.
Tämä vaan hiukan väänsi päätään.
—Niin mikä sitten?
Lopo töyttäsi kyökkiin. Ei joutunut hyvää päivää sanomaan.
—Mene kiireesti käskemään rouvaa tänne, hän huusi hengästyneenä Riikalle, joka parast'aikaa pani pienellä lusikalla kahvijauhoja pannuun.
—Ei sitä nyt voi mennä häiritsemään, siellä on vieras.
—Senpätähden juuri. Ennenkuin ennättää tehdä tuhmuuksia. Joudu nyt.
Taikka minä menen itse.
—Elä, jumalan luoma. Minä sitten ennemmin—
Hän nosti pannun syrjempään reiästä ja meni sisään.
Rouva seurasi kohta Riikkaa, sillä tämä oli antanut hätäilevän merkin.