»Sinun mielestäsi, pikku Almaseni, syystä, ettet itse paljon ajatuksilla päätäsi vaivaa.»
John hiveli hymyillen Alman hiuksia; mutta Alma viskasi loukattuna hänen kätensä pois.
»Minä tietysti olen tyhmä. En käsitä mitään. Niinkö?»
»No, no. Enhän minä ole semmoista sanonut.»
»Mutta tarkoittanut kuitenkin. Ooh, olisit edes suora.»
»Mutta, Alma, kuulehan nyt, miksi suuttua turhasta. Elä mene pois.»
John tavoitteli Almaa kiinni, mutta hän tempaisi itsensä irti ja meni kyökkiin. Muutaman askeleen otti John hänen jäljestään, mutta kääntyi sitten äkkiä takaisin, kun muisti palvelijain olevan siellä.
»Hm», äänteli hän lyhyesti.
Otti kirjan pöydältä, aukaisi ja katsoi sisään.
»Hm!»