»Luistelemassako rouva eilen oli koko päivän? Minä sitä vähän arvelin, kun ei näkynyt luistimia etehisen naulassa, ja rouva Leistén kuului sanovan rehtorille—»
»Mitä hän sanoi?» kysyi Alma äkkiä vavahtaen.
»Että olitte maisterin kanssa menneet siitä ohitse jäälle päin. Hän niin kummasteli, ettei rouva silloin vielä ollut kotona ja tahtoi, että rehtorin pitäisi lähteä hakemaan.»
»Mihin aikaan se oli?»
»Tuossa seitsemättä käydessä, koska löi kello kuus juuri siinä, kun
Leisténiin menimme.»
»Kuuliko Miina, mitä rehtori vastasi rouva Leisténille?»
»Ei vastannut yhtikäs mitään, mutta levoton hän mahtoi olla, arvaan siitä, ettei hän koko iltana sitten muuta tehnyt, kun käveli salin lattiata edes takaisin.»
»Viekää tuo likavesi jo pois, se haisee pahalle.»
Miina otti luuttuämpärinsä, rievut ja luudan ja läksi.
Kädet ristissä helmoilla katseli Alma Arvia, joka oli unessa. Mutta ajatukset eivät häneenkään kiintyneet, ne olivat kaikki yhtenä ainoana jähmettyneenä pönkkänä hänen päässään.