»Herra Kriste, auta minua… Varjele järkeäni…»
Ristin juureen hän oli vajoovinaan, ja siinä hän Herraa avukseen huusi. Mutta niitä pahoja henkiä tuli yhä enemmän hänen ympärilleen, ne repivät ja riistivät ja raatelivat häntä, ja hän puristi molemmat kätensä ristinpuun ympäri ja huusi…
II.
»Mari hoi, kuule, mikä sinun on? Mitä sinä huudat?»
Holpainen pudisteli häntä, mutta kun ei saanut häntä hereille, hapuili hän tikkuja lattialta ja raapaisi tulta. Marin silmät olivat auki, hän oli siis hereillä, vaikka huusi. Holpainen nosti lamppua, katsoakseen häntä tarkemmin.
»Mikä sinun on, kah!»
Hän pudisti häntä hartioista, ja nyt Mari viimeinkin talttui. Mutta peljästyneeltä hän näytti ja silmät levottomasti pyörivät ympäri.
»Mitä sinä huusit?»
»Elä, elä kovasti», hän kuiskasi, »etteivät tule takaisin».
»Ketkä?»