He vetivät häntä vaan mukanaan, eivätkä vastanneet mitään. Jos hän alkoi kovempaa ääntä pitää, varoitti Holpainen häntä.
»No noh, muista, että meillä on vyöt mukana.»
Silloin Mari taas heti alensi äänensä melkein kuiskaukseen.
Ihmisiä tuli heitä vastaan, mitkä jalan, mitkä ajaen. Kaikki katsoivat heihin pitkään ja oudoksuen. Muutamat pysähtyivät uteliaina.
»Mikä sitä vaivaa? Hulluinkohuoneesen viedään, vai mihin?»
»Mitäs te sillä tiedolla teette», vastasi heille Tiina Katri.
He menivät menojaan; ihmiset seurasivat heitä vähän aikaa silmillään ja kääntyivät sitten taas jatkamaan omaa kulkuaan.
Harjulan pihaan vihdoin päästiin. Tiina Katri meni sisään lupakirjaa näyttämään.
Hoitaja kynsäisi korvallistaan.
»Vähän on vastusta viisaissa, niin hulluja vielä lisäksi. Kuus' on jo entiseltä. Oikeinko tämä on raivo?»