Tuolla yhdentoista aikaan tuli Miina kysymään mitä laitettaisiin päivälliseksi. Hän oli jo pessyt astiat aamiaisten jälkeen.
Selma oli arvellut, ettei hän vielä ensimmäisenä päivänä itse keittäisi päivällistä, määräsi ainoastaan ja antaisi hänen valmistaa. Oli kysynyt Aarnoldilta kävisikö se laatuun.
—No, miksei, oli Aarnold vastannut. Voithan sinä orienteerata itseäsi yhden päivän.
Sen vuoksi hän nyt olikin aivan huolettomana. Aikoja ennen aamiaista hän jo oli tuumannut valmiiksi, mitä määräsi laitettavaksi.
—Tänä päivänä keitetään lipeäkalaa ja hernesoppaa, hän ilmoitti
Miinalle.
—Ei niitä saa ostaa lipeäkaloja täällä.
—Saa. Minä juuri luin »Keski-Suomessa». Niitä on monessa puodissa kaupan.
—Niin, vaanpa valmistettuja.
—Ei valmistettuja, tietysti. Kodeissahan ruoka aina valmistetaan. Miinan silmät repesivät auki. Selma seisoi suorana ja arvokkaana hänen edessään; puolta päätään hän ainakin oli Miinaa pitempi, sekin oli suureksi eduksi.
—Arvelen, että jos ostaisimme viidenkymmenen pennin edestä, siitä saisimme ehkä kahdesti laittaa päivällistä.