—No, pikku eukkoseni, joko sinä annat päivällistä?
—Minä menen katsomaan.
Hän painoi keittiön oven kiinni jälkeensä ja läheni hellaa, jonka luona
Miina puuhaili.
—Onko ruoka pian valmista?
—Ei toki hetikään. Millä ajalla se olisi ehtinyt. Herneet, jotka sietävät kiehua ainakin kolme tuntia.
Kolme tuntia! Selman sydän kouristi.
—Milloinkahan se sitten joutuu?
—Tuolla neljättä käydessä, ei ennen mitenkään. Hän palasi Aarnoldin luokse.
—Vasta neljättä käydessä voimme saada päivällistä.
—Ohhoh!