Siitä Anni viis, antoi heidän sanoa vain, mitä ikinä halusivat.
—Saapa nähdä—Anni puraisi säikeen päätä, kiersi sitä hyppysillään hienommaksi ja sihtaili uudelleen. Saapa nähdä eikö lehtori Hellman taaskin puhele eniten sinun kanssasi. Se kun pistäisi Nanni Sirénin vihaksi.
—Ole vaiti. Tuskin sinne lehtori Hellman tuleekaan. Mitä huvia hänellä siellä olisi?
—Tulee. Minä tiedän, että tulee.
—Mistä tiedät?
—Sanonko?
—Sano.
—Hän on sinuun rakastunut ja sen vuoksi hän tulee.
—Anni!
Ääni oli nuhtelevainen ja katse myöskin. Mutta kasvoille nousi hieno puna, joka todisti ettei nuhde lähtenyt sydämestä.