—Minä panen pääni pantiksi—
—Voi, sinua! Kuinka sinä saatat uskoa, että lehtori Hellman—
—No, juuri lehtori Hellman—
—Saattaisi rakastua johonkuhun oppilaaseen. Tietysti hänellä on paljon suuremmat vaatimukset.
—Perästäpäin kuuluu, sanoi torventekijä. Ei kiistellä. Mutta sanopas minulle yksi asia. Mitä sinä oikeastaan pidät lehtori Hellmanista?
—Minä asetan hänet äärettömän korkealle. En kunnioita ketään niin paljon kuin häntä.
—Niin, niin, sen kyllä tiedän, mutta—
—En voisi ajatella hänessä mitään vikaa. Hän on niin täydellinen, että—että oikein pelottaa.
—Mutta voisitko rakastua häneen? Voisitko ajatella häntä sulhasena, miehenä—?
—Hyi, Anni!