—Hyvänen aika—semmoista ei löydy kuin yksi maailmassa—lehtori
Hellman.

—Joko sinä alat taas?

—Sanopas, tiedätkö toista? Minä en ainakaan.

—Ole vaiti!

Selma huiski häntä hansikkaallaan korvalle ja nauroi.

He lähtivät seminaarin pihaan, jossa muut jo olivat koolla.

—Kiintotähti ja hänen kiertolaisensa, suhahtivat siellä toverit toisilleen heitä nähdessään. Muutamat juoksivat Selmaa vastaan.

—Ollaan me yksissä, Selma.

—Ollaan vaan.

—Ja tiellä mennessä kerrot meille taas jotain hauskaa romaania. Selma oli tunnettu mainioksi kertojaksi toverien kesken, hän osasi välistä viedä heitä mukanaan niin, että unohtivat koko maailman. Olisivat voineet kuunnella häntä yöt ja päivät yhtä mittaa.