Hän kysyi hintaa. »Kuusikymmentä penniä», vastattiin.—Ei kuin kuusikymmentä penniä!
»Neljätoista kyynärää.» Hän koetti laskea itsekseen, mutta ei saanut selvää, sillä ajatus ei juossut.
—Mitenkäs paljon meneekään neljästätoista kyynärästä?
—Kahdeksan markkaa neljäkymmentä penniä, vastasi Anna.
Marian sydän sykähti.
—Entä sitten vuoria lisäksi, kolme kyynärää?
—Yhdeksänkymmentä penniä. Yhteensä yhdeksän markkaa kolmekymmentä penniä.
—Annattekos rihmarullan kaupantekijäisiksi?
—No, yhdentekevä. Voitte sen saada.
—Niinpä mitatkaa!